Yrityksen muutto ei ole ikinä helppo asia, vaikka toisin voisi kuvitella. Irtotavarat voidaan pakata kätevästi muuttolaatikoihin ja näennäisesti kaikki on järjestyksessä. Muistettavaa on kuitenkin runsaasti: sopimuksien irtisanominen, uusien kilpailuttaminen, mistä saisi mahdollisimman tehokkaan netin ja mikähän lounasravintola on kaikista lähinnä uutta toimistoa?

Muun muassa edellä mainittuja asioita pyöriteltiin vielä muutama viikko ennen joulua, h-hetken lähestyessä. Onneksi toimiston järjen ääneksi kutsuttu Aki oli tehnyt sisäiseen intraamme listauksen, jonka mukaan tyhjensimme huoneen kerrallaan. Näin punainen muuttolaatikko kerrallaan koko irtaimisto saatiin pakattua ja muutettua joulupyhien aikana perustajiemme toimesta, kun työntekijät rauhottuivat lomalla. Varsin vaivaton muutto ainakin työntekijöiden mielestä!

Heti alkuun voisimme listata kaikki muuttamisen positiiviset puolet. Töihin tuleminen oli entistä nopeampaa, sillä sijainti oli paljon keskeisempi. Kaikki mitä oltiin voitu kasata ja järjestellä, oli tehty ennen kuin työntekijät tulivat töihin. Tästä iso kiitos kuuluu Akille ja Artolle (ja oletettavasti heidän apukäsilleen)! Tärkeimmät, kuten kahvinkeitin ja sohvat olivat jo asemissa ennen ensimmäisten työntekijöiden saapumista.

Töihin palatessa tärkeimmät olivat jo paikallaan: sohvat ja kahvinkeitin. Mitä muuta toimistotyöntekijä voisi tarvita?

Meille on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä menneiden viikkojen aikana. Eräs trimedialainen ehdottikin muuttoblogin kirjoittamista, tästä nimittäin riittäisi juttua vaikka Aamulypsyyn Periksen korvaamiseksi.

Uuden tilan etsiminen

Ensinnäkin, sitä voisi kuvitella, että uuden toimiston löytäminen olisi helppoa. Meillä oli melko simppelit toiveet: tilaa noin 15-20 hengelle, siisti toimisto jossa voi tehdä pientä pintaremonttia ja kohtuullisen keskeinen sijainti. Jos sijainti olisi lähellä keskustaa, bussilla kulkevien työmatka lyhenisi jo puoleen. Ja ainiin, myös parkkipaikkoja saisi olla muutama – eikun viisi, pitäähän vieraillekin olla – no, löytyisikö jostain seitsemän autopaikkaa? Eli kaiken kaikkiaan uuden toimiston löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Kaikkien edellisten lisäksi uuden tilan piti myös tuntua oikealta. Kyllähän te tiedätte, samalla tavalla kuin omaa kotia etsiessä. Työpaikalla vietetään kuitenkin melko huomattava osa elämästä, miksi siis tyytyä, kun voi löytää sen oikean?

Noh. Arto ja Aki kävivät katsomassa useampaa toimistotilaa, ilman tuloksia. “Liian sokkeloinen, turhan kolkko ja ei ollut yhtään tilaa autoille” – tehtävä ei ollut helppo. Kunnes yksi päivä Slackissa todettiin, että nyt oli sen verran lupaava paikka, mihin kannattaisi pyytää muutkin trimedialaiset käymään. Tuo kyseinen paikka sijaitsi keskustan ja Viitaniemen välimaastossa Sepänkadulla. Tilaa remontoitiin paraikaa ja kerroksen kanssamme tulisi jakamaan eräs tilitoimisto. Tilan katsominen meni sen verran hyvin, että kyseistä kohdetta ruvettiin kutsumaan “uudeksi toimistoksi”. Melko lopullista, eikö?

Aina ei voi onnistua

”Uusi toimisto” oli vasta rakentumassa remontin takia. Ei voi sanoa, että kaikki olisi mennyt nappiin. Kalustetilaus tehtiin lopulta noin 2-3 viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä viestinnällisten haasteiden takia. Osalla ei ollut työpöytiä ensimmäisen parin viikon aikana, koska vanhat ehdittiin jo myydä eteenpäin. Noh, onneksi on sohvia. Myös ruokatunnit oikeastaan helmikuun loppuun seisten – vanhalla toimistolla ei ollut ruokapöytää, joten tuolejakin oli vähäisesti. Alunperin keittiöstä puuttui ruokapöytä ja tuolit, nyt sieltä puuttuu siis enää tuolit. Puuttuvien tavaroiden listaan voi lisätä vielä tilaan suunnitellun baaritiskin, eteisen vaatekaapit ja niiden myötä saapuvan säilytystilan.

Kaikki eivät selvinneet muutosta ilman vaurioita. Onneksi valoisa paikka ja kastelu on elvyttänyt Tuulin kovia kokenutta viherkasvia, uudet lehdet tekevät jo tuloaan.

Jyväskylän ja Viitaniemen tuntevat tietävät, ettei parkkipaikan löytäminen sieltä ole itsestäänselvyys. Paikkoja ei ollutkaan niin helposti saatavilla kuin oli annettu ymmärtää, joten osa porukasta käy kääntämässä kiekkoa aina parin tunnin välein. Parkkipaikkatappeluilta on onneksi toistaiseksi vältytty. Parkkitilan lisäksi haasteena on ollut säilytystilan puute. Suurin osa tavaroista odottaa yhä paikkaansa avoimen tilan nurkissa, sillä noh, yllättäen omakotitalossa oli enemmän säilytystilaa kuin tyhjässä toimistossa.

Hiljaa hyvää tulee

Uudelle toimistolle on asetettu korkeita tavoitteita. Täällä me haluamme viihtyä pitkään. Uusia elementtejä hankitaan harkitusti, jotta jokainen kaluste on varmasti tarpeellinen ja hyödyllinen, sekä ympäristöönsä sopiva. Myös kierrättäminen on entistä helpompaa, kun pihassa on pitkästä aikaa myös pahville ja paperille omat jäteastiansa. Muovin keräys hoidetaan toistaiseksi itsenäisesti: muovinkeräysastia kiikutetaan kauppareissujen yhteydessä erilliseen kierrätyspisteeseen. Keskeinen sijainti hymyilyttää yhä päivittäin – varsinkin niitä, jotka joutuivat sompaamaan töihin useammalla bussilla.

Uudet tilat ovat miellyttäneet kaikkien silmää. Kevään myötä tiloihin on tarkoitus löytää sopivasti vihreää, mutta muutoin pyrimme pitämään tilat ilmavina ja raikkaina.

Ensimmäiset illanistujaisetkin on jo pidetty, kun monelta katosivat logistiset haasteet. Tilat mahdollistavat myös useiden asiakkaiden vastaanottamisen kerralla, kun rauhallisia kokous- ja workshoptiloja on enemmän, kuin vanhalla toimistolla. Keskeinen sijainti toi myös kaupan entistä lähemmäs, eikä unohtunut lounas tarkoita enää automaattisesti puuropäivää. Keskustan lounasravintoloihin on lyhyt matka, eli joskus saatetaan syödä ulkonakin. Lähellä sijaitsevalta JAMKin kampukselta tuleekin välillä haettua myös hävikkiruokaa, eli tarvittaessa seuraavan päivän ruuat voi hakea jääkaappiin jo työpäivän aikana. Jes!

Kuten huomaatte, hyvien puolien lista on jo monta kohtaa pidempi, kuin huonojen. Toimiston sisustus etenee viikottain ja tätä postausta viimeistellessä olemme jo saaneet tuolit keittiöön!

Olemme jälkikäteen pohtineet, oliko myöhästynyt kalustetilaus tai pidemmällä aikataululla saapuneet huonekalut sittenkään huono idea. Tilaan sai tottua rauhassa ihan eri tavalla, kuin jos tavarat olisivat olleet viimeistä kynää myöten paikallaan heti tammikuun alusta. Loppuun voimme todeta, että muutto sujui oikein hyvin ja olemme todellakin viihtyneet Viitaniemessä!