Trimedialle on saapunut useampi uusi työntekijä viimeisen vuoden sisällä. Tänä vuonna uusia tulokkaita on kaksi: Visual Designer Sanna ja Front-end Developer Jere. Monia teistäkin saattaa kiinnostaa, miten ihmiset meille päätyvät ja millainen meininki meillä on. Sen enempää juontamatta, annetaan Sannan ja Jeren kertoa itse, millaisen ensivaikutelman haastattelu antoi Trimediasta ja miltä itse työskentely on tuntunut.

Miten päädyit Trimedialle?

Sanna: Sosiaalisen median pikkulinnut lauloivat, että Trimedia on vailla visuaalista suunnittelijaa. Olin juuri etsimässä alan töitä ja mietin, lähtisinkö visuaaliselle vai käyttäjäkokemuspuolelle. Harmitti hieman, koska työmarkkinat näyttivät siltä, että visuaalisella puolella on vähemmän töitä ja olin jo (melkein) alistunut kohtalooni, että on parempi opetella UX-hommia ja lähteä niihin, koska siellä puolella töitä näytti riittävän. Sitten Trimedian visuaalisen suunnittelijan paikka osui silmään ja päädyin hakemaan – visuaalinen puoli on kuitenkin itselleni se, mikä inspiroi ja kiinnostaa kaikista eniten.

Jere: Ohjauduin Trimedialle JAMKin kouluprojektin kautta, jossa saatiin Arto meidän ryhmän toimeksiantajaksi. Projektin tarkoituksena oli avata ovia alan yrityksiin ja tarjota hyvää työkokemusta, ainakin koulun puolesta. Itse olin kyllä heti valmis tulemaan Trimedialle hommiin, kun huomasin millainen Arto oli verrattuna muihin toimeksiantajiin.

Millainen fiilis sinulle tuli, kun kävit työhaastattelussa?

Sanna: Aluksi jännitin kovasti, mutta oikeastaan heti kun pääsin ovesta sisään ja Eeva tuli tarjoamaan kahvia, tuli olo, ettei tämä taidakaan olla niin vakavaa. Heti haastattelun alkuun Arto ja Jarmo taisivat säätää tekniikan kanssa ja naureskelivat, että ei meillä harrasteta sellaisia oikeita haastatteluita. “Jos sulle sopii, niin jutellaan vaan normaalisti”. Vastasin, että todellakin sopii. Haastattelusta jäi mieleen Trimedian hyvät työpaikkaedut sekä se, että olisin tervetullut porukkaan. Haastattelussa korostettiin sitä, että Trimedialla annetaan tilaa ja resursseja kehittyä siihen suuntaan, mikä itseä kiinnostaa eniten – tämä on nykyajan työmaailmassa tärkeää, mutta siihen törmää yhä harvoin. Se oli yksi niistä syistä, minkä takia ei tarvinnut kahdesti harkita, ottaako paikan vastaan.

Jere: Fiilis oli huomattavasti rennompi kuin aikaisemmissa haastattelutilanteissa. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että Arto oli entuudestaan tuttu. Itse haastattelusta en muista paljoa, mutta muistan, että sen jälkeen olo oli kuin voittajalla – paikka oli jo siinä vaiheessa muistaakseni jo 90% varma. Kaikin puolin onnistunut haastattelu siis.

Kun pääsit meille ja ensimmäinen päivä tuli, miten se sujui?

Sanna: Kävin toimistolla muutamia kertoja jo ennen varsinaista työn aloittamista. Ensimmäisellä kerralla kaikki olivat kokoontuneet syömään yhdessä. Se vaikutti mukavalta tavalta katkaista työpäivä ja hengähtää työkavereiden kanssa. Varsinainen eka työpäivä taisi alkaa melko luontevasti – tulin paikalle, asensin koneen, sain työtehtävän ja aloin hommiin. Oli mukava päästä heti työn sarkaan kiinni. Apua sain, kun kysyin, mutta hyvin on luotettu heti alusta asti siihen, mitä mä teen.

Jere: Ensimmäisenä päivänä mut laitettiin tuoliin istumaan ja annettiin eteen työkone ja työpaikan intra. Eli alku meni ihan perehtymiseen. Toimisto oli vasta vaihtanut osoitetta, joten työpisteitä ei vielä ollut oikein kellään valmiina. Vaikka ekasta päivästä ei olekaan kovin pitkä aika, en kyllä muista siitä juuri mitään. Aika nopeasti kuitenkin alettiin Akin kanssa tutkailemaan jotakin pientä projektia ja siitä se sitten lähti.

Mitä toivot/odotat tulevaisuudelta?

Sanna: Mulle on tosi tärkeää itseni ja omien taitojen kehittäminen. Heti kun alan pääsemään jyvälle jostain asiasta, haluan oppia lisää, paremmin tai sitten jonkun ihan uuden taidon. Ehkä joku päivä haluankin spesifioitua yhteen taitoon ja tulla siinä erittäin hyväksi, en tiedä – on kiva tietää, että on työympäristö, missä molemmat vaihtoehdot ovat ihan mahdollisia. Odotan myös lisää yhteisiä lounas- ja kahvihetkiä, keskusteluita maailmanpolitiikasta, mikromuoveista tai Game of Thronesista. Lisää lounashetken kävelyitä tai illanistujaisia poreammeessa. Työyhteisö on iso osa sitä, mikä tekee työpaikasta mukavan.

Jere: Tulevaisuudessa varmaan toivoisin että voisin kehittää lisää muiden työntekoa helpottavia juttuja. Hyvä esimerkki voisi olla Gutenberg, johon olen keskittynyt viime aikoina. On siistiä tehdä jotain, mitä muut eivät välttämättä jaksa, halua tai ehdi tehdä. Nämä kehitettävät asiat yleensä ovat sellaisia, joista voi olla paljonkin hyötyä, kun joku vaan panostaa niihin.