”Tämän viikon haasteena on ajan viettäminen ulkona, ilman kuulokkeita – vähintään kolme kertaa, vähintään puolen tunnin ajan kerrallaan viikon sisään.”

Tämän haasteen heitti Jere, joka aloitti meillä vuoden alussa harjoittelijana. Haaste oli liikkua ulkoilmassa kolmesti viikossa, vähintään puoli tuntia kerrallaan. Haasteen jujuna oli hetkessä eläminen: lenkille ei saanut ottaa mukaan kuulokkeita. Tarkoitus oli kuunnella luonnon ja oman ympäristön ääniä ja elää hetkessä.

Haasteviikko oli sään osalta melkoisen harmaa, hiukan kosteakin. Ei siis välttämättä mikään ihannekeli mennä nautiskelemaan ulkoilmasta. Lämpöasteet olivat onneksi jo plussan puolella, joten pystyimme jo fiilistelemään kevättä. Parina päivänä saatiin nauttia auringostakin! Epämiellyttävänä oheistuotteena tälle ihanalle kaasupalloilmiölle on luonnollisesti sulavat penkat ja liukkaat kävelytiet. Noh, tästä huolimatta otimme haasteen vastaan urhoollisesti!

Liikuntahaasteet saavat usein trimedialaisten keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton. Se saattaa johtua totuttujen rutiinien rikkoutumisesta, mihin kaikki eivät suhtaudu innokkaasti. Toisaalta moni on myös innoissaan liikuntahaasteista, sillä liikunnan liittäminen arkirutiineihin ei ole aina kovin helppoa – vertaistuki tekee siitä asteen helpompaa. Varsinkin tiukat aikataulut ja jälkikasvu saattavat hankaloittaa lenkkeilyä, kun innokas kuusivuotias haluaisi ennemmin tehdä mutakakkuja ja hyppiä lätäköissä. Kolmas ryhmä trimedialaisista lienee se, jolle arki on jo rakentunut melko aktiiviseksi eikä liikuntahaasteet heilauta sitä juurikaan suuntaan tai toiseen.

Meidän erilaisuuksista huolimatta haaste sujui hyvin. Tai ainakin jos muistelee haasteen viimeistä päivää, jolloin kävimme porukalla kävelemässä Jyväskylän Harjulla. Yhteislenkin osallistumisprosentti lieni lähempänä sataa, vain yksi jäi pitämään toimistoa pystyssä, kun loput trimedialaisista lähtivat raittiiseen ulkoilmaan.

Trimedialaisista noin neljännes kertoi haasteen sujuneen hyvin ja että liikuntaa tuli jopa enemmän, kuin tuon puolen tunnin verran kolmesti viikossa. Varsinkin koiran omistajille haaste oli melko helppo. Tosin haasteen tarkoitukseen peilatessa haasteen onnistumisesta voidaan olla kahta mieltä; vaikka olisi koiran kanssa ulkona, se ei aina tarkoita, että voisi vain nautiskella luonnosta ja havainnoida ympäristöä. Aika saattaa mennä enemminkin koiraan keskittymiseen, tai jos lenkillä on mukana lapsia, heidän kaitsemiseen.

Mitä hyötyä siitä ulkoilusta sitten oli?

Liikunnan huomattiin helpottavan myös selän jumitukseen ja yleisoloon. Ulkona ajan viettäminen varsinkin haasteen perimmäisen tarkoituksen mukaisesti ilman kuulokkeita ja syvällä luonnossa rentoutti. Totesimme, että ulkona pitäisi liikkua enemmänkin vapaasti, eikä aina pelkästään suorituksien takia: koiran lenkki, kaupassa käynti tai kävely bussipysäkille menevät usein yhdessä sumussa.

Meidän haasteista kerrotaan yleensä melko positiiviseen sävyyn ja suurin osa onkin täynnä onnistumisia. Mutta tämän haasteen kohdalla melko moni myönsi, ettei vaan ehtinyt tai jaksanut lisätä ulkoilua. Arjessa oman ajan löytyminen tuntuu olevan monella kortilla. Vaikka haaste ei saanut kaikille lisää ulkoiluaikaa, ainakin se aiheutti oman ajankäytön pohtimista – voisinko ja haluaisinko löytää enemmän aikaa tälläiselle, vai onko arki juuri nyt sopivassa balanssissa?