Kalenterissa mennään jo syyskuun puolella ja blogin on aika palata takaisin linjoille. Viimeisetkin trimedialaiset palasivat työn pariin jo elokuussa, mutta vasta syyskuun tullen maltoimme jatkaa työporukkamme sisäisiä haasteita. Ensimmäisen haasteen tälle syksylle heitti Inari, jolla on aiemmin ollut hyvinvointia tukevia haasteita. Tämä syksy aloitettiin samalla linjalla.

”Tuo töihin omat välipalat viikon ajan ja pidä pieni tauko iltapäivän aikana.” On tutkittu, että tasaisin väliajoin syötävät välipalat parantavat keskittymiskykyä. Haasteen tueksi toimitusjohtajamme toi työpaikalle erilaisia välipaloja, kuten jugurttia, mysliä, hedelmiä ja pähkinöitä, jotta me työntekijät saisimme apua haasteen suorittamiseen. Ruoka porsaan tauolle ajaa, eikös vaan!

Voisi kuvitella, että haaste oli helppo toteuttaa ja että osallistumisprosentti olisi hyvin korkea joka päivä. Olemme aiemminkin pyrkineet jaksottamaan tekemistä työpäivän aikana ja muistutelleet toisiamme pienten paussien tärkeydestä. Haaste ei kuitenkaan ollut helppo, eikä trimedialaisia löytynyt pöytien ääreltä joka päivä. Onnistumisprosenttia nostatti yhteisellä kanavalla kaikuneet ”Syömään!” -huudot. Jos kukaan ei kutsunut tauolle, osa trimedialaisista jäi läppärin ääreen kellon pyörähtäessä kahteen. On se kummallista, miten vaikeaa tauon pitäminen ja syöminen voikaan olla!

Kun välipalapaussi onnistui, kokemus oli hyvä. Varsinkin Trimedian tarjoamat välipalat nostattivat mielialaa ja tekivät tauolle lähtemisestä todennäköisempää kuin ennen. Moni meistä totesi, että syöminen iltapäivällä paransi keskittymiskykyä ja tauko teki hyvää – ainahan se on mukava rupatella porukalla.

Huomasimme myös, ettei iltapäivällä syöminen ollut kaikille toimiva ratkaisu. Osan ruokarytmiin ei sopinut iltapäivästä syöminen, koska se sotki tulevia ruokailuja. Myös hiilaripainotteinen välipala tuotti joillekin väsymystä. Tuntui, että pienen nälän kanssa oli helpompi keskittyä. Huonoksi puoleksi voinee laskea myös pienen levottomuuden: parina iltapäivänä tauolla alkanut puheen porina soljui vielä tauon loputtuakin ”hiljaisessa tilassamme”. Tästä syytämme sokerisia välipalakeksejä, eihän täällä muuten näin kovasti pulista…

Eri ruokarytmeistä puhuminen herättikin pienimuotoisen gallupin yhteisellä kanavallamme: miten usein syödään ja millaisia aterioita, entä milloin juodaan kahvit? Jopa meidän 13 päisen työporukkamme sisältä löytyi varsin erilaisia rytmejä. Osalle riitti muutama ateriointi päivässä, osa söi kaksinkerroin useammin mutta pienempiä annoksia. On siis aika luonnollista, että välipalahaaste aiheutti varsin erilaisia reaktioita meidän tekijöissä.

Haasteen loppupuolella mietimme, mikä välipalan syömisessä on vaikeinta. Ylivoimaisesti raskaimmaksi koettiin välipalan ostaminen. Miten se onkaan niin vaikeaa napata kärryyn vähän jugurttia, myslipatukoita tai ylimääräisiä hedelmiä, kun kaupassa tulee kuitenkin käytyä? Meidän vastauksista päätellen tämän täytyy olla aivoihin valmiiksi ohjelmoitu inhimillinen tekijä, koska niin moni meistä koki välipalojen ostamisen hankalaksi. Arto uumoilikin, että ilman Trimedian tarjoamia välipaloja haaste olisi lässähtänyt heti alkuunsa. Itse voin ainakin myöntää, etten tainnut ottaa omaa välipalaa mukaan kuin kahtena päivänä kymmenestä, eli väittämä pitää paikkansa.

Lopputulos – mikä on oikea tapa toimia?

Haasteen lopputuloksena oli, että kaikki saavat toimia välipalojen kanssa kuten kokevat parhaaksi. Meistäkin löytyy paljon erilaisen ruokarytmin ja -tarpeen omaavia tyyppejä, joten itsensä kuuntelu on tässä avainasemassa. Muutama meistä innostui ja huomasi kohonneiden verensokerien auttaneen keskittymisessä. Suosittelemme kaikkien toimisto-oloissa työskentelevien testaamaan itselleen sopivinta ruokarytmiä ja annosten kokoa. Pienilläkin muutoksilla voi olla suuri vaikutus hyvinvointiin ja jaksamiseen!